Apua aallonpohjaan osa 1.

Aallon pohja, pimeä aika, dysania, synkkä olotila, masennus päällä, nyt-ei-vaan-kerta-kaikkiaan-jaksa... Kun yksinkertaisesti olet huonossa kunnossa. Joskus sairastuminen ja/tai pitkään jatkuneet kivut saavat sinut masentumaan. Tämä on ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Mutta aina huonoille ajoille ei oikein tunnu löytyvän niin sanotusti "hyvää syytä".

  Itse olen parina viime vuotena, huomannut selkeiden hyvien ja huonojen jaksojen vaihtelun elämässäni. Näiden jaksojen pituus on vaihdellut parista viikosta, pariin kuukauteen. Huonoina jaksoina, olen väsyneempi, masentuneempi ja ahdistuneempi, sekä pienetkin vastoinkäymiset tai muutokset tuntuvat pahemmilta, kuin hyvinä kausina.

  Terapiasta on selvästi ollut minulle apua, sillä huonommatkin jaksot ovat olleet helpommin kestettävissä, kuin aikaisemmin. Viime kevään masennus-kooma-horros taisi olla pisin ja pahin, pitkästä aikaa, mutta muutamia lyhyempiäkin on mahtunut mukaan. Esimerkiksi kesälomalla, pahimman helleaallon aikaan, sairastettu flunssa riitti laukaisemaan huonon jakson. Olo oli kuin tiejyrän alle jääneellä puunukella ja lomapäivät, jolloin oli tarkoitus tehdä vaikka ja mitä, valuivat hukkaan.

  Nyt minulla on ollut hyvä jakso meneillään, ja haluankin jakaa muutaman neuvon ja vinkin, joista on ollut minulle apua huonoina kausina, ennen kuin itselläni iskee taas huono kausi päälle. Jotkut neuvoista ovat osuneet silmääni netissä, osa on opittu yrityksen ja erehdyksen kautta. Toivottavasti näistä on apua myös sinulle.

Älä vertaile

Me ihmiset, olemme kaikki erilaisia ja koemme asiat eri tavoin. Meillä vain on ikävä tapa vertailla omia kokemuksiamme, varsinkin negatiivisia, toisten kokemuksiin, ja siten invalidoida omaa oloamme ja tuntemuksiamme. "Tuolla toisella menee niin paljon huonommin, kuin minulla, joten ei minulla ole oikeutta tuntea näin, tai olla näin huonossa kunnossa, jne." Toki on niitäkin, jotka vertailevat meidän puolestamme. Jännä kyllä, tämä vertailu ei toimi toistepäin. Ei kukaan ajattele, ettei viitsi iloita pienistä asioista, kun jollakulla toisella on varmasti suurempi ilon aihe. Esimerkiksi, "miksi iloita siitä, kun on aurinko pilkottaa pilvien lomasta, kun joku toinen on kuitenkin voittanut lotossa. "

  Luin jostain, muistaakseni tumblr:in ihmeellisestä maailmasta, erään varsin hyvän rinnastuksen. Kun ihminen on huonossa kunnossa, hän on silloin kuin lentokone-onnettomuudesta hengissä selviytynyt. Sillä ei ole väliä, syöksyikö kone viidakkoon, vuoristoon, aavikolle, vai mereen, jokaisen pitää keskittyä hengissä pysymiseen. Tulee keskittyä veden ja ruoan etsintään, vammojen hoitamiseen, sekä eteenpäin menemiseen.

Valmistaudu, kun olo on parempi.

Kun sinulla on parempi päivä, viikko tai kausi, valmistaudu!

  Hamstraa pakastimeen ja ruokakomeroon  ruokaa, jonka voit helposti lämmittää uunissa/mikrossa, tai sekoittaa veteen. Nykyään tehdään onneksi niin paljon valmisruokia, ja näitä on hyvä varastoida jonkin verran pahan päivän varalle. Tällaisia ruokia ovat esimerkiksi: purkki- ja pussikeitot, pakastepitsat, nuudelit ja muut pastat, pesto, murot, näkkileipä, sekä pähkinät ja kuivatut hedelmät. Kananmunatkin kestävät yllättävän pitkään vielä parasta ennen-päiväyksenkin jälkeen. Pikakahviakaan ei kannata unohtaa, ja sitä saa sekä kofeiinilla, että ilman.

  Kaupan pastahyllyiltä löytyy paljon erilaisia pataruokia, joihin tarvitsee vain lisätä vesi ja jauheliha. Itse suosittelen lasagnetteja (niitä kun ei tarvitse kerrostaa samalla tavalla kuin lasagneja). Koska jauheliha on kallista, ja vaatii säilyäkseen pakastamista, soijarouhe ajaa saman asian. Puolen kilon pussi maksaa kolmesta neljään euroa, riippuen mistä ostaa. Yksi desi soijarouhetta, kahteen desiin nestettä. Kyllä sitä syö, "ennen ku selekäänsä ottaa".

  Maitoa on mahdollista ostaa sekä veteen sekoitettavana jauheena,  että iskukuumennettuna, jolloin se säilyy avaamattomana huoneenlämmössä. Näin ei tarvitse ottaa ylimääräistä stressiä maitopurkin vanhaksi menemisestä.

Anna itsellesi lupa olla huonossa kunnossa!

Kuinka monta kertaa, kun olet aallonpohjassa sitä tulee piiskattua itseään. Eikä sen aallonpohjan tarvitse olla välttämättä se masennuksen syvin syöveri riittää, että itse koet ettet jaksa. joku pikku-lenssu iskee, joka ei sitten millään meinaa lähteä. Pitäis tehdä sitä ja tätä ja minä olen huono ihminen, koska en jaksa, jne. jne.

Mutta entä jos keskittäisitkin sen energian, joka itsensä mollaamiseen menee, paranemiseen? Lepäämiseen ja voimien keruuseen? Itse olen huomannut, että tällä on ollut iso osa omassa paranemisprosessissa.

 Jos älypuhelimesi, tablettisi tms. alkaa takkuilla, sinä suljet kaikki ohjelmat, sammutat sen ja käynnistät hetken päästä uudelleen. Jos tämä ei auta, kokeilet hetken päästä samaa uudestaan, mutta annatkin sen ollaa pidempään sammuneena. Varsinkin kun asennat päivityksiä, tai laitteesi on ylikuormittunut, sen uudelleenkäynnistys kestää kauemmin, kuin normaalisti.

  Meidän ihmistenkin pitää joskus "sammuttaa, ja uudelleen käynnistää" itsemme. Masennus ja ahdistus ylikuormittaa meitä, siksi "uudelleenkäynnistys" kestää kauemmin. Ole siis "off-tilassa" ihan rauhassa. Tiedosta, että tämä on vain vaihe, se menee jossain vaiheessa ohi.  Ehkä jo huomenna, ehkä ei, mutta kuitenkin jossain vaiheessa. 

Huomisessa kirjoituksessa lisää käytännön neuvoja.

Rakkaudella, Besara

Ad Astra
Ad Meliora
Ad Victoriem



Edit. 6.5.2020

Kuvat: Photo by Matt Hardy on Unsplash
             Photo by Tim Navis on Unsplash
             Photo by Jack Anstey on Unsplash
             Photo by Mehrad Vosoughi on Unsplash
             Photo by Jason Abdilla on Unsplash
             Photo by Linus Nylund on Unsplash