Ja taas vähän kuulumisia tähän väliin.

Elikkäs, taas onkin hetkinen vierähtänyt viime kerrasta kun kirjoittelin, mutta minulla on hyvä syy. Siitä tosin lisää myöhemmin. Taas syksy yritää kääntyä talveksi, vaikka ruusutkin kukkivat vielä. 

Tässä on ollut kaikenlaista, välillä hyvää ja välillä ei niin hyvää. Se tosin täytyy sanoa, että oloni on kokonaisvaltaisesti parempi. Nämä "ei-niin-hyvät" ajat eivät ole olleet läheskään niin pahoja, kuin vielä jokin aika sitten. Välillä ei meinaa jaksaa ja unirytmin kanssa saa tapella. Mutta en ole joutunut sellaiseen katatoniseen koomaan, kuin joskus aiemmin. Otan huonot päivät yksi kerrallaan, ja keskityn selviytymään niistä parhaani mukaan. Tosin "selviytyminen" on hiukan väärä sana. "Pärjääminen" on lähempänä totuutta. Minä pärjään niinä päivinä, kun menee huonommin ja lasken tietoisesti riman tarpeeksi alas. Ei tarvitse yrittää liikaa. 

Korona-aika on lisännyt omat haasteensa. Olen yrittänyt olla mahdollisimman varovainen sen kanssa. Ajatus siitä, että minä omalla huolimattomuudellani, tai ajattelemattomuudellani aiheuttaisin toisen ihmisen sairastumisen, tai jotain pahempaa, pelottaa ja ahdistaa minua. Siksi olenkin mieluummin liian varovainen. Olen käynyt nyt kesän ja syksyn aikana testeissä yhteensä viisi kertaa ja onneksi, tulos on aina ollut negatiivinen. Käytän maskia, vaikka välillä silmälasien huurustuminen ja kostea maski, erityisesti hengästyneenä, hiukan ärsyttävät. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän maskia käyttää, sitä vähemmän sen huomaa. Nyt olen tosin muutamaan otteeseen huomannut, että minua maski päällä minua haukotuttaa ja väsyttää enemmän. Oletan johtuvan siitä, että maskin kostuessa ja jäätyessä ulkona, se läpäisee happea huonommin sisällä. Tosin joku aiheesta paremmin perillä oleva saa korjata minua. 

Asiasta kukkaruukkuun. 

Minä aloitin valokuvauskurssin tänä syksynä. Koska minulla itselläni ei ole järkkärikameraa, mutta voin lainata sitä sieltä kuntouttavan työtoiminnan pajaltani, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Ajattelin, että parempi opetella kameran käyttö nyt, niin sitten osaa paremmin valita itselleen kameran hamassa tulevaisuudessa, jos ja kun hankin sellaisen. Lisäksi pääsin osallistumaan päivä kurssille, jolloin saatoin mennä sinne suoraan töistä.(Niille, jotka eivät ole tietoisia, kun puhun töistä, tarkoitan kuntouttavaa työtoimintaa. ) 

Haluan osata ottaa kuvia niistä koruista ja saippuoista, joita teen, sekä kuvaaminen on muutenkin hauskaa. Tietenkin koronan välttely lisää oman twistinsä. Tosin on kiitoksen arvoista, että opettajamme on ottanut tilanteen vakavasti.  

Lisäksi jatkoin oopperakurssia. Viime kevät meni sattuneesta syystä penkin alle ja muutenkin olen keväisin väsyneempi, kuin normaalisti. Joka tapauksessa, ajattelin pitää tämän kauden taukoa, mutta en vain voinut. Rakastan laulamista. En todellakaan osaa vielä laulaa oikeaa oopperaa, en ole lähelläkään, mutta nautin sen opettelusta. Tekniikka on haastavaa, mutta nautin siitä. Laulaminen ja sen opettelu ihan pelkästään laulamisen iloksi on kiehtova, uusi kokemus minulle ja nautin siitä. Siksi haluan jatkaa sen opettelua, vaikken joka kerta jaksakaan tai pääsekään, vaikken ole niin hyvä kuin haluaisin ja vaikka leukani raksuu joka kerta kun avaan suuni. Laulaminen on voimaannuttavaa.

Mitäs muuta...?

Olen asunut tässä asunnossa, jo viitisen vuotta, mikäli muistini ei petä, ja nyt sain vihdoin kerättyä rohkeutta pyytää vuokraisänältäni lupaa olohuoneen tapettien vaihtoon. Edelliset omistajat olivat nimittäin laittaneet sinne lasikuitutapetit. Sain luvan ja aloitin projektin jo syyskuussa, repimällä vanhat tapetit pois. (Sekin oli lykännyt projektia, sillä minulle oli jostain syystä ollut käsitys, että lasikuitutapetit saa poistettua, vain tyyliin harjoittamalla seinän. Näin ei kuitenkaan onneksi ole.) Lasikuitutapetin alla oli ainakin kolme kerrosta vanhoja tapetteja, ja niiden irrotuksessa olikin sitte oma hauskuutensa. Toisaalta homma oli palkitsevaa.

 Veljeni antoi minulle kullanarvoisen neuvon, joka helpotti projektia huomattavasti. Kun poistatte tapetteja, unohtakaa sumutuspullo. Ottakaa maalitela (huom. tela! Ei pensseli), ja "maalatkaa" seinä vedellä. Muistakaa suojata lattiat, sillä tässä hommassa roiskuu. Itse laitoin veden sekaan vielä aimo lorauksen huutelu-ainetta, se kuulemma auttaa ja tuoksuu hyvälle. Mitä märempi tapetti on, sitä helpommin se irtoaa ja sitä isompina paloina. Eikä irrottamiseen tuhraannu tuntikausia. Tämä neuvo auttoi ystäväni muuttorempassa muutama viikko takaperin. 

Eilen iltapäivästä tuli veljeni sitten auttamaan minua  ja saimme tapetointiurakan alulle. Toki olisi siitä valmistakin tullut, mutta tapetti loppuikin kesken, mutta onneksi sain tilattua lisää. Minä paistoin pihvin hänelle kiitokseksi. Naudan entrecotea. Se oli ollut tarjouksessa lidlissä. Gordon Ramsayn ohjeilla onnistuin ihan hyvin. Laitan videon alle, jos joku muukin haluaa kokeilla. 

Aloitin myös konmarituksen. Nyt koin otollisen ajan tulleen. Minulla on ihan jäätävästo tavaraa, jolla en tee mitään, mutta joka pyörii nurkissa. Olen varsinainen hamsteri, ja olen perinyt sellaisen "tälle saattaa tulla vielä käyttöä" - asenteen vanhemmiltani. Lisäksi minulle on kertynyt aivan jäätävä kasa kirjoja ja vaatteita, joita olen löytänyt ilmaiskierrätyspisteiltä, tai kirpputoreilta. Eipä siksi ihme, että nyt papereihin siirtyessäni, minulta veimme eilen 6 jätesäkillistä vaatetta kierrätykseen. Lisäksi eteisessäni on nyt kaksi isoa pahvilaatikollista kirjoja, jotka lähtevät eteenpäin. Seuraavaksi on vuorossa paperit. Ja niitä sitten riittääkin. Keväällä kävin jo jotain läpi ja löysin vanhoja avaamattomia kuoria täynnä tiliotteista, sun muita, vuodelta 2015. Sitten pääsen kaiken muun kimppuun.

Tässäpä nämä kuulumiset tähän asti. Eilen oli hyvä päivä. Eikä tämäkään päivä vaikuta yhtään hassummalta. 

Hyvää keskiviikkoa ja viikonlopun odotusta kaikille, 

Rakkaudella, Besara

Ad astra 

Ad meliora

Ad victoriem..