Kuulumisia viime vuodelta

 

Viime vuosi mennä vilahti lähes pikakeluksella, niin nopeasti ohi, ettei ole tosikaan ja nyt eletään jo uuden vuosikymmenen puolella. Koska en saanut aikaiseksi päivittää blogiani niin säännöllisesti, kuin olisin halunnut, tässä sekalainen ja rönsyilevä kooste menneen vuoden kuulumisistani.

Kevätkooma ja kesälenssu

   Keväällä muuan vanha trauma nosti päätään ja muistutti mieleeni erään yksityiskohdan, jonka olin aina tavallaan tiennyt, mutta jonka merkitys selvisi minulle täysin uudella tavalla. Minulle iski hirveä väsymys, oli aivan kuin Nukku-Matti olisi iskenyt nukutuslekalla otsaan. Onneksi minulla oli samana päivänä terapia ja vaikka olinkin niin väsynyt, että olin vähällä perua koko tapaamisen, sain kuitenkin jotenkuten unissakäveltyä paikan päälle. Täytyy myöntää, että oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olin oikeasti nukahtaa kesken terapian.

  Terapian jälkeen suuntasin kotiin nukkumaan. Herättyäni valvoin pari tuntia ja jatkoin taas unia. Tämä rytmi toistui noin viikon ajan, mutta olin silti koko kevään sellaisessa horros-tokkura-koomassa.

  Kesä tuli ja sain suoritettua merkonomin osatutkinnosta kaksi ensimmäistä osaa. Oli mahtavaa saada jotain konkreettista aikaan ja motivoivaa, kun on selkeä tavoite, jota kohti mennä tulevaisuudessa. Tarkoitus olisikin jatkaa opiskelua ensi syksynä.

 Heinäkuussa minulla oli edessä kuukauden kesäloma ja reilun viikon lomailtuani sairastuin oikein kunnon flunssaan. Kolme viikkoa kului sängynpohjalla maatessa ja eikös juuri silloin iskenyt se pahin helle-inferno. Koita nyt siinä sitten toipua. Lopulta tauti talttui lääkärikäynnin ja antibioottikuurin jälkeen. Jännä kyllä olen nytkin flunssasta toipumassa.

  Jokakesäinen suursiivous jäi tekemättä, en saanut kirjoitettua kirjaa, enkä päässyt uimaan joka päivä, ja kesä alkoi vaihtua syksyyn.

   Ennen sitä kävimme ystäväporukalla Helsingissä parin päivän reissussa. Ja ette voi uskoa, miten hieno reissu meillä oli. Tutustuimme uusiin ihmisiin, söimme hyvää ruokaa (kuten kuvasta näkyy), ja minä pääsin uimaan meressä. Meillä oli todella hauskaa ja tuntui, kuin olisimme olleet ulkomailla kaksi viikkoa, vaikka todellisuudessa minilomamme kesti parisen päivää. Ilo ja energia jota saimme kantoi todella pitkälle pimeään syksyyn. Nytkin, kirjoittaessani tätä, mieleeni muistuu se hyvä ja levollinen fiilis, joka meillä silloin oli.

Syksytuulia

  Veljentyttäreni aloitti syksyllä opiskelun ja koska hänen opinahjonsa on lähestulkoon naapurissani, hän tulee usein luokseni hengailemaan aamuisin ennen koulua ja iltaisin koulun jälkeen, odottaessaan kyytiä. Joskus hän myös yöpyy luonani.

  Olen ollut iloinen, voidessani tukea hänen opiskeluaan näin ja auttaa samalla veljeäni ja hänen perhettään, mutta täytyy myöntää, että vajaan kymmenen vuotta itsekseen asuttuani, vähän jännitti antaa avain toiselle ihmiselle, olkoonkin sukulaistyttöni, ja sanoa, että tule koska vain. Olen ollut aina hyvin tarkka omasta tilastani ja lähimpien ystävienikin kutsuminen luokseni, vaatii henkisen valmistautumisen, kipeän mahan ja viime hetken suursiivouksen. Veljentyttöni kanssa voin onneksi ottaa rennosti. Hänen kanssaan voimme olla yhdessä yksin, eikä minun ole tarvinnut ottaa paineita hänen tuloistaan ja menoistaan.

 Jatkoin japanin opiskelua työväenopiston kautta. Lisäksi ilmoittaudun oopperakurssille. Aikaisemmin kesällä puhuimme ystäväni kanssa laulamisesta ja työväenopiston laulukursseista. Olen laulanut pienestä pitäen, mutta en ole varsinaisesti saanut opetusta äänen hallintaan. Oma laulamiseni kuulosti välillä ulinalta omissa korvissani, erityisesti korkeiden nuottien kohdalla. Kurssin aikana syy selvisi. Äänialani on opettajani mukaan mezzosopraano ja koska olen aikaisemmin luullut olleeni sopraano, olen yrittänyt laulaa liian korkealta. Kurssilla on ollut todella hauskaa, meillä on hyvä ja kokenut opettaja, sekä kiva porukka, jonka edessä voi sählätä ja mokailla ihan kaikessa rauhassa.

Lokakuu tuli ja täytin kolmekymmentä, ilman suurempia ikäkriisejä, mutta siitäkin lisää joskus toiste.

Loppuvuosi 

Huomasin viime vuoden jaksottuvan selkeisiin kausiin, joista osa oli hyviä ja osa ei-niin-hyviä. Kausien pituus vaihteli. Hyvinä kausina jaksoin jopa harrastaa ja opiskella, sekä tehdä kotitöitä ja siivota, ihan eri tavalla, kuin huonompina kausina.  Edistystä voinnissani on selvästikin tapahtunut, sillä selvisin jokaisesta uudesta huonosta kaudesta, aina paremmin, kuin edellisestä. Pystyin väsymyksestä ja kaikesta muusta huolimatta hoitamaan perusasiat, sekä osallistumaan työtoimintaan, vaikka siellä menikin välillä möllöttelyksi. Joulukuussa, minulla oli taas huono kausi. Juuri, kun oli aika tehdä muutoksia.

  Olin ollut kuntouttavassa työtoiminnassa Mielen ry:ssä vajaat neljä vuotta. Toki työpajat ja palvelunkuvaus olivat vuosien varrella vaihtuneet. Yksilönohjaajani ehdottikin, että alkaisin etsiä uutta pajaa. Aluksi ajattelin, että mitä ihmettä? Tarkemmin asiaa ajatetuani ja katseltuani tarjontaa, tulin siihen tulokseen, että tämä muutos oli itse asiassa todella tervetullut. Olin ollut siellä jo niin kauan, että olin oppinut ja omaksunut kaiken, mistä oli minulle jotain hyötyä. Oli siis aika etsiä uusi paja. Lisäksi, minun piti hakea kelan kuntoutuspsykoterapian jatkoa ja hankkia sitä varten b-lausunto lääkäriltä. Eräs tuttavani kuoli, enkä päässyt hautajaisiin. Olin väsynyt ja henkisesti vereslihalla. Tapahtui liian paljon, liian nopeasti. Kaikki pieni, mikä saattoi mennä vikaan, tuntui myös menevän vikaan.

Onneksi minulla oli edessä loma, ja huono kausikin vaihtui lopulta hyväksi. Löysin mieleisen pajan. Vuoden viimeinen päivä, oli myös minun viimeinen työpäiväni Mielen Ry:n pajalla ja tammikuussa aloitinkin uudella pajalla.

Olen täällä nyt kaksi viikkoa ja vaikka suurin osa ajasta onkin kulunut flunssan kourissa, olen viihtynyt täällä.

Tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Rakkaudella, Besara

Ad Astra
Ad Meliora
Ad Victoriem


Ps. Minua voi seurata nyt myös instagramissa: kerronsinullejotainhyvaa <3

Päivitys: 31.1.2020