Ja taas vähän kuulumisia tähän väliin.
Elikkäs, taas onkin hetkinen vierähtänyt viime kerrasta kun kirjoittelin, mutta minulla on hyvä syy. Siitä tosin lisää myöhemmin. Taas syksy yritää kääntyä talveksi, vaikka ruusutkin kukkivat vielä. Tässä on ollut kaikenlaista, välillä hyvää ja välillä ei niin hyvää. Se tosin täytyy sanoa, että oloni on kokonaisvaltaisesti parempi. Nämä "ei-niin-hyvät" ajat eivät ole olleet läheskään niin pahoja, kuin vielä jokin aika sitten. Välillä ei meinaa jaksaa ja unirytmin kanssa saa tapella. Mutta en ole joutunut sellaiseen katatoniseen koomaan, kuin joskus aiemmin. Otan huonot päivät yksi kerrallaan, ja keskityn selviytymään niistä parhaani mukaan. Tosin "selviytyminen" on hiukan väärä sana. "Pärjääminen" on lähempänä totuutta. Minä pärjään niinä päivinä, kun menee huonommin ja lasken tietoisesti riman tarpeeksi alas. Ei tarvitse yrittää liikaa. Korona-aika on lisännyt omat haasteensa. Olen yrittänyt olla mahdollisimman varovainen sen kanssa. Ajatus siitä, että